Paikallisyhdistyksen historia

HISTORIAA

Mannerheimin Lastensuojeluliiton perustaminen

1900 -luvun alussa esitetty  lastensuojelujärjestön peruslähtökohta oli aikanaan uusi: kaikkia lapsia oli hoidettava hyvin ja  kaikilla oli oikeus asiantuntevaan huoltoon. Jokainen lapsi oli tärkeä yhteiskunnalle. Kenraali Mannerheimin sisar Sophie Mannerheim oli saanut Englannissa sairaanhoitajakoulutuksen ja toimi Helsingin kirurgisen sairaalan ylihoitajattarena uudistaen suomalaisen sairaanhoitajakoulutuksen. Hän sai koottua ryhmän, johon kuuluivat kenraali Mannerheimin lisäksi mm. kouluneuvos Erik Mandelin ja lastentautiopin asiantuntija, dosentti Arvo Ylppö, perustamaan kansalaisjärjestön lasten ja nuorten elinolojen parantamiseksi.  Uuden järjestön perustamiskokous pidettiin 4.10.1920.

Lastensuojeluliiton päämääräksi asetettiin, ´että jok´ainoa Suomen lapsi äidinkohdusta lähtien ja kautta koko kasvinaikansa saa oikeutetun osansa siitä hellyydestä ja huolenpidosta, joka yksinään voi laskea pohjan nuorten kehitykselle hyviksi ja hyödyllisiksi kansalaisiksi´. Järjestön suuri tavoite oli kaikkia imeväisikäisiä koskeva neuvolaverkosto. Valistus ja opetus olivat keinot imeväiskuolleisuutta vastaan: imetys, asunto-olojen parantaminen ja hygienian kohottaminen olivat ensimmäiset tehtävät. (Lähteenä  Terve lapsi-kansan huomen: Mannerheimin Lastensuojeluliitto yhteiskunnan rakentajana 1920-1990 , kirj. Aura Korppi-Tommola)

MLL Kokemäen yhdistyksen perustaminen v. 1923

Liiton perustajajäseniin kuulunut kouluneuvos Erik Mandelin saapui  Kokemäelle maakuntamatkallaan huhtikuun 1. päivänä  1923.  Satakunnan Kansassa oli uutinen: ”Pääsiäisen aikaan liikkui maakunnassamme kouluneuvos E.Mandelin Helsingistä pitäen esitelmiä lastensuojelutyöstä sekä perustaen uusia kenr. Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallisosastoja. Siinä tarkoituksessa oli kansalaisia kutsuttu koolle Siurossa pitkäperjantaina, Tyrväässä lauantaina, Kokemäellä ja Harjavallassa ensimmäisenä sekä Karkussa toisena pääsiäispäivänä. Valaisevat ja selväpiirteiset esitykset herättivät kaikkialla mielenkiintoa sekä lämmintä harrastusta ja päätettiin näissä tilaisuuksissa yllämainittuihin paikkoihin perustaa paikallisosastot. ”

Kokemäen kokouksessa oli saapuvilla 32 paikkakuntalaista, jotka hyväksyivät ehdotuksen yksimielisesti. Valittiin johtokunta, joka valitsi keskuudestaan osaston puheenjohtajaksi silloisen kunnanlääkärin Arvo Vesan.  Heti ensimmäisessä kokouksessa kunnanlääkäri Arvo Vesa lupautui ”toistaiseksi kerran viikossa keskiviikkoisin klo 1 maksutta antamaan ohjeita rintalasten hoidosta varattomille äideille ja äideiksi tuleville. ”   Näin saatiin  paikallisosaston  tärkein toiminnanmuoto alulle.

Vuonna  1926 lähetettiin neiti Emmi Kaunismaa osaston stipendiaattina Helsinkiin Lastenlinnan pikkulasten hoidon  neljä kuukautta kestäville opintokursseille ja hänen toimenaan neuvontatyö oli vuosikausia.

”Laajat kansalaispiirit suhtautuivat liiton aloitteisiin epäluuloisesti ja täysin torjuvasti. Satakuntalaiset olivat siihen aikaan jäykkiä ja vanhoillisia, kaikkeen uuteen peräti vähäisessä määrässä innostuvaa. ´Kyllä meirän lapset tulee ilman semmosten liittojen suojeluakin toimeen´, saattoi asianesittäjä kuulla vastaukseksi. Jäsenmäärä pysyi usean vuoden ajan noin 70 – 80 paikkeilla käsittäen pääasiassa terveyden eli sairauden hoitoviranomaisia, opettajia ynnä muita, jotka muutenkin olivat lasten kanssa tekemisissä.”  V.  1928-29  jäsenmäärä nousi 140 – 150:een. Tällöin oli jo opittu antamaan arvoa osaston työhön mm. lasten kesäisen leikkitoiminnan ja varsinkin uimaopetuksen järjestämiseksi.

Kesäkuun 2. p. v. 1923 alkoi lasten kesäleikkitoiminta. Opettaja Helvi Mela kävi Helsingissä liiton kesäkaitsijakursseilla ja järjesti heinä-elokuussa lasten leikkikursseja ja jatkoi lukuisten apulaistensa kanssa uupumattomalla harrastuksella vuosikymmenien ajan  tätä toimintaa. Parisataa   5 – 7-vuotiasta lasta osallistui vuosittain leikkitoimintaan,   jota järjestettiin Tulkkilassa, Peipohjassa, Risteellä ja Kuurolassa.

Uinnin ja hengenpelastustyön opetus sai erittäin suuren suosion. Jo kesällä 1923 järjestettiin neljä viikkoa  kestävät uintikurssit. Maatalouskerhotyö aloitettiin v. 1927.

Vaatekoreja, jotka edelsivät äitiyspakkauksia, tehtiin kierrätettäviksi.  Sotakummitoiminta järjesti tukea ja avustusta sotaorvoille. Lisäksi toimintaan kuuluivat tuberkuloositarkastukset ja –neuvonta, terveyssisartyö ja kodinhoitajatoiminta ja  terveystalojen aikaansaaminen.

Vuonna 1944 oli 450 jäsentä, ja korkeimmillaan jäsenmäärä oli 544 jäsentä v.1951  eli lastensuojelutyö oli osastossa tehtävässä muodossa vihdoinkin saanut ansaitun tunnustuksensa Kokemäellä. (Lähteenä lehtori K. Laipion  puhe  osaston täyttäessä 30 vuotta, Satakunnan kansa 21.4. 1953 )

Tulkkilan kansakoulun entinen rehtori Sulo Suomalainen liittyi Mannerheimin lastensuojeluliittoon 1950-luvulla hyvän perheystävänsä K.V. Tammisen pyynnöstä. He kaksi olivatkin silloisen johtokunnan ainoat miehet. Suomalainen toimi ensin sihteerinä ja myöhemmin osaston puheenjohtajana.  Suomalainen muistelee, että kokouksissa keskusteltiin runsaasti ja puheenjohtajalla oli välillä työtä saada kokous etenemään.

Suomalaisen mukaan 1950-luku oli hyvin toiminnallista aikaa: leikkikenttiä oli kesäisin toiminnassa jopa 12 eri kentällä, yleensä koulujen pihoilla.

Toinen toimintamuoto oli lasten uimaopetus, joka oli erityisesti K.V. Tammisen sydäntä lähellä. Tamminen oli aloittanut vuonna 1927 lasten uimaopetuksen ja jatkoi sitä kolmekymmentä vuotta. Uimakouluja pidettiin yleensä  Kolsin rannassa ja Pitkäjärvellä, jonne rakennettiin hyppytorni ja kunnostettiin uimaranta. Kokemäen uimahallin rakentamiseen pyydettiin rahallista tukea MLL:ltä ja siihen MLL antoikin runsaan lahjoituksen sillä ehdolla, että uimahalliin tulisi myös lastenallas. Lastenaltaan toteutusratkaisu ei kuitenkaan ollut toimiva, joten lastenallas jäi silloin saamatta.

Vappukukkien myynti oli erittäin suosittua.  Lapset myivät kukkamerkkejä  innokkaasti, koska saivat niistä myös pienen myyntipalkkion itselleen. Ja tietysti kukkia ostettiin, kuka nyt voisi sanoa pienelle myyjälle ei, toteaa Suomalainen.  Ensimmäinen päiväkerho aloitti toimintansa Tulkkilassa v. 1956. Sotaorpojen hyväksi järjestettiin ainakin kirkkojuhla.

Vielä eläkkeelle jäätyään Sulo Suomalainen oli  yhdessä MLL:n ja vanhempainyhdistyksen kanssa järjestämässä professori Terttu Arajärven vierailua Tulkkilan koulun vanhempainiltaan v. 1986. Professori Arajärven aiheena oli lapsesta koululaiseksi. Hän korosti mm. sitä, että lapsi vaistoaa, onko hänestä iloa aikuiselle. Tämä on myös itsetunnon pohja. Tärkeää on myös, että lapsi oppii erottamaan oikean ja väärän. (Kokemäen Sanomat 17.9.1986) 

1960-luvulla alettiin keskustella terveellisen ravinnon merkityksestä ja korostettiin aamupalan tärkeyttä.

1970-luvulla  huomio kiinnitettiin leikkikenttiin samalla kun alettiin ottaa lapsi huomioon ympäristönsuunnittelussa ja arkkitehtuurissa.  Varojen keräämiseksi  Kokemäellä järjestettiin suuren suosion saaneita Krysanteemitanssiaisia alkaen 1970-luvulta ja 1980-luvun ajan vuosittain.  Saaduilla varoilla mm. perustettiin Jussinpuisto, jonka avajaiset vietettiin keväällä 1983. Lisäksi Sinikylän puistoon hankittiin välineitä. Silloinen puheenjohtaja Eeva-Liisa Saarinen muistelee, kuinka marraskuun alussa pidettyjen Krysanteemitanssiaisten ohjelman harjoitukset aloitettiin jo elokuussa. Varsinkin Hilppa Ryömä oli  juhlien ohjelman kantava voimahahmo, jolla oli aina paljon ideoita.  Eeva-Liisa Saarinen tuli mukaan MLL:n toimintaan naapurinsa Irma Jokelan pyynnöstä.  Hän toteaa ajastaan MLL:n puheenjohtana, että se oli hauskaa, mutta työntäyteistä. Leikkikenttätoiminta jatkui ja talvisin suosittuja olivat lasten nappulahiihdot.  Keskeinen kehittämisen alue oli vanhemmuuden tukeminen.

1980-luvun alussa keskityttiin tukioppilastoiminnan käynnistämiseen yläasteella yhdessä rehtorin, opinto-ohjaajan ja opettajien kanssa. Kokemäen Sanomissa 9.3.1988 tukioppilaat kertovat, että heidän tehtävänään  on rakentaa kouluun yhteishenkeä, etsiä yksinäisille ystäviä, olla esimerkkinä muille, kertoa tuleville seitsemäsluokkalaisille yläasteesta ja kuunnella, jos jollakin on murheita.

V. 1985  Kokemäen osaston uutta toimintaa oli kokkikoulu  9 – 12-vuotiaille tytöille ja pojille opettajana  Pirkko Ala-Tuori.  

V.1987 oli nimetty Neuvolavuodeksi, jonka  tavoitteena oli tuoda esille äitiys- ja lastenneuvolatyön saavutuksia ja pohtia neuvolatyön tulevaisuuden kehityssuuntia ja tarpeita. Huittisten musiikkiopiston orkesteri esiintyi Kokemäellä pidetyssä Arvo Ylppö –konsertissa.

V. 1988 elvytettiin leikkiperinnettä Lystisunnuntai-päivänä.  ”Leikeissä lapsi purkaa toiveitaan ja pelkojaan, kehittää mielikuvitustaan, toteuttaa itseään vapaana luovana yksilönä. Toisaalta lapsi oppii leikkiessään myös sääntöjen noudattamista. (Kokemäen Sanomat 16.11.1988)  Lasten kuvataidekerhotoimintaa järjestettiin yhdessä Kokemäen kulttuurilautakunnan kanssa v. 1988. Tavoitteena oli lisätä ja monipuolistaa lasten kuvataideharrastusta. Kuvisiltoja pidettiin myös v. 1995.

Enkelikirkko oli seurakunnan ja MLL:n  yhteistyötä  1980-luvun lopusta 1990-luvun alkupuolelle.

Vuonna 1992 koulutettiin  lastenkaitsijoita  tarkoituksena luoda paikkakunnalle koulutettu ryhmä, jonka jäsenet olivat valmiita lastenvahdeiksi lyhyelläkin varoitusajalla.

V. 1993 MLL lahjoitti vauvojen  turvaistuimia  neuvolaan lainattaviksi.

1990-luvulla jatkuivat satutunnit alle kouluikäisille lapsille kaupunginkirjastossa. Vetäjinä toimivat ainakin Kirsi Sainio ja Minna Mikkola (Viljanen)  ja lapsia oli mukana joskus jopa 27. (Jokilaakso 7.9.95)  Satutuntien tarkoituksena on tutustuttaa lapset satujen ja kielen maailmaan ja opettaa heitä käsittelemään tunteitaan. Myös toisten lasten kanssa toimeen tuleminen on tärkeää. (Jokilaakso 14.10.99)

Kymppisynttärit kaikille 10 vuotta täyttäville pidettiin yhdessä seurakunnan kanssa vv. 1994-1998.  Sen jälkeen seurakunta on jatkanut  kymppisynttäreiden viettämistä.

Perhekahvilatoiminta alkoi Kokemäellä v. 1996.  Perhekahvila on kaikille avoin paikka, jossa virkistäydytään toisten seurassa ja solmitaan ystävyyssuhteita. Siellä on seuraa sekä äideille että lapsille ja mukaan voivat tietysti tulla myös isät ja isovanhemmat. Se on ollut hyvin suosittu ja koettu tarpeelliseksi kohtaamispaikaksi.  Äidit saavat vertaistukea toisiltaan ja alle kouluikäiset lapset löytävät leikkikavereita. Ohjelma on yleensä vapaamuotoista seurustelua lasten ehdoilla.

2000-luvulla nousivat suosituiksi MLL:n järjestämät lastentavaroiden kirpputorit.

Ekaluokkalaisia on huomioitu  vuosittain  koulunalkamistapahtumalla,  Neuvolaan on lahjoitettu mm. polkuauto, uimahalliin vesileluja, kirjastoon lastencd-kuunnelmia.  MLL on tuonut paikkakunnalle myös lastenteatteriesityksiä. Kesäleikkikenttätoiminta on jatkunut edelleen.

Mannerheimin  Lastensuojeluliitossa tehty työ on vuosien varrella muuttunut ja saanut erilaisia painopisteitä, mutta perusperiaatteena on pysynyt lapsien ja lapsiperheiden tukeminen.

(Kirjoittanut Leila Kuhalainen)